Sukuhistoriaa

Piikin suvun historiaa

Piikin suku on tunnettu sotilassuku, jonka alkuperä Suomessa häviää historian hämärään. 1400-luvulla mainitaan Turussa Magnus Piikki, joka muutti Ruotsiin. Samoin Turussa asui kauppias Caspar Piikki, joka kuoli vuonna 1617. Ei ole varmaa tietoa siitä, määrättiinkö nimismies virkatehtäviin Juvalle Turusta vai Olavinlinnan tai Viipurinlinnan varusväestä.

Piikki-suku on mitä ilmeisemmin balttilaista, lähinnä virolaista alkuperää ja kirjoitettiin alunperin muotoon Pijk ja myöhemmin 1800-luvun lopulle asti, muotoon Piik sekä Pik ja Piki. Nykypäivänä useampikin sukuhaara käyttää Piik-nimeä.
Sukutarina kertoo nimen saaneesta sotilaasta, joka oli hyvin täsmällinen ja urhoollinen ja jota sana keihään kärki hyvin kuvaa. Hän ja hänen jälkeläisensä toimivat ratsusotilaina ratsun selässä 1500-luvulla, mutta erikoisesti 1600-luvun Ruotsin suurvaltasodissa. 1500-luvulla heitä oli Etelä-Savossa ja erityisesti Juvalla.

Savon historiassa puhutaan Piikin sotilassuvusta, joka asettui asumaan Juvan Poikolan kylään ja isännän mukaan virkataloa alettiin nimittää Piikkiläksi.

Piikit palvelivat Juvaa useassa polvessa nimismiehinä ja varustivat ratsumiestä 1600-luvulta alkaen.

Niilo Pietarinpoika Piikki oli ratsutilallinen ja ensimmäinen varsinainen virkamies-nimismies Juvalla. Hän toimi Juvan historiakirjan mukaan  nimismiehenä vuosina 1615-1667. Tähän saakka olivat suurtilalliset saaneet oikeuden ja velvollisuudet hoitaa nimismiehen tehtäviä, mutta 1600-luvun alkupuolelta talonpoikia ei enää nimitetty tähän tehtävään. Suomessa oli tuolloin sotilashallinto.

Niilo Piikin jälkeen tulee kruununnimismieheksi hänen poikansä Matti Niilonpoika Piikki, joka toimii virassa vuosina 1667-1693. Antti Matinpoika Piikki toimi nimismiehenä vuodesta 1693 vuoteen 1710. 

Juvan nimismiesten palveluvuodet ovat hieman erilaisia eri tietolähteissä. Savon historia II:2 vuosilta 1617-1721 kertoo, että Juvan nimismiehenä palveli edeltäjänsä poika Matti Niilonpoika Piikki vuoteen 1666, jolloin hänet  syrjäytti Rantasalmelta tullut entinen voudinkirjuri Henrik Lilius. Vuonna 1693 hänet korvasi Antti Matinpoika Piikki jatkaen kuolemaansa asti 1710.  

Suomen Asutuksen Yleisluettelon mukaan nimismiehenä palveli Niilo Pietarinpoika Piikki vuosina 1648-1660,  poika Matti Niilonpoika Piikki vuosina 1660-1693 ja Antti Matinpoika Piikki vuosina 1693-1710.

Vähäinen ei ollut nimismiehen kestitysvelvollisuus. Hänen oli pidettävä neljä kestitystä vuodessa, kun vouti saapui nimismiestaloon seurueineen, johon määräysten mukaan sai kuulua 35 hevosta ja he saivat viipyä talossa kolme yötä. Samoin oli nimismiehen majoitettava neljä kerta vuodessa
maavoutia, joka liikkui veronkantomatkoillaan. Maavoudin seurueeseen kuului 17 hevosta kesällä ja 18 syksyllä. Seurue vieraili talossa kolme yötä kerrallaan. Myös laamanni kävi 12 hevosen ja kuuden tallirengin kanssa kerran vuodessa pitämässä laamannin käräjät, vierailu kesti kolme vuorokautta.

Kestityksen lisäksi oli nimismiehen suoritettava linnaan 5 puntaa ruista, 10 puntaa ohria, 5 naulaa voita, 5 leiviskää humaloita, 1 härkä ja 8 lammasta. Nimismiehen saatavat olivat talonpojilta kerätyt verot ja neljännesmiesten oli suoritettava nimismiehelle verona kolmannes suurimoita, samoin papuja, 9 lammasta, 9 kanaa, 15 jänistä, 25 lintua, 100 munaa, 4 leiviskää lihaa, ½
leiviskää voita, 1½ leiviskää suolaa, 4 leiviskää kuivattua haukea, 3 leiviskää tuoretta kalaa ja sianlihaa.

Ritva Ruusunen

Lähteet:
Juvan historia. Juvan kunta ja Juvan seurakunta 1956.
Savon historia. 2:2: Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Kuopio: Kustannuskiila, 1990.
Sukututkija Katri Laitisen sukututkimus.
Suomen Asutuksen Yleisluettelo, vuosilta 1540-1713,
asutustietojen alulle laittaja: Jalmari Finne.


Nimen alkuperästä

Sukunimeä on tavattu Etelä-Karjalasta, Etelä-Savosta, Uudeltamaalta ja Pohjanmaalta (mm Kirvu, Uusikirkko Vpl, Mikkeli, Juva, Pieksämäki, Punkaharju, Anjala, Hyvinkää, Nastola, Kauhava), nykyisin lähinnä Mikkelin- Juvan seudulta. Sukunimeä Piikkilä esiintyy Satakunnassa ja eteläisimmällä Pohjanmaalla (Kauhajoki, Teuva, Ikaalinen, Isojoki, Kihniö, Kokemäki, Teuva). Leivonmäen ja Vöyrin Piikki-talonnimet pohjautuvat sukunimiin Spik ja Spiik, Kirvun Piikkilä
sukunimeen Hackspik. Näitä nimiä on käytetty lähinnä sotilasniminä.

Viljo Nissilä on yhdistänyt 1975 Piikki-sukunimet ammatinnimityksistä syntyneisiin, joissa piikki tarkoittaa työvälinettä , vrt. piikki: kärki, haravan, äkeen pii (Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme), äes (Kymenlaakso), naula (Savo, Karjala). Taustalla voisi paikoin olla myös sotilaalle annettu lisänimi, merkitseväthän nykyruotsin pik, viron piik ja venäjän pika myös keihästä, peistä. Juvalla nimi pohjautuu juuri sotilasnimeen Pik, Mats Pik 1793.

Vanhoja asiakirjamerkintöjä: mi piicki 1549 Muolaa, Jöns pijki 1564 eli J pickine Kivennapa, Anders Pijkj 1638 Rautu, Sigfred Pijk 1664 Oulu, Matz Henderson Pijkilä 1667 ja Jacob Andersson Pijkinen 1673 Pyhäjoki, henkilönimi Pijck 1674 Pieksämäki, Johan Piikkilä 1849 Teuva, Herman Piikkilä 1849 Kihniö. Turun tuomiokirkon Mustakirja on tallettanunt tiedon nimestä Magnus Piik 1436, jonka yhdistäminen muihin Piikki- nimiin on kuitenkin epävarmaa. 

Myös nimi Piik on yhä käytössä.

Raimo Koskivirta


Vilkuna, Kustaa, Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Joka kodin suuri nimikirja. Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho, 1996.